Kun Sasu selaili turrilassa pentuilmoituksia, osui silmään lapinkoirapentue loistavista vanhemmista. Sasu soitti heti Juulialle ja kysyi olisiko mahdollista varata pentu Kuurakuuhun. Juulia oli mielissään uutisista ja lupasi meille pennun. Kun Sasu oli varannut pennun Riepu sai kuulla asiasta ja suostui uuden penikan tuloon myöntävästi.
Alustavasti meille oli siis varauksessa urospentu, Geewas Draco.
Kun pennut sitten syntyivät 10 kesäkuuta maailmaan ilmestyi viisi palleroa, joista 3 oli uroksia ja 2 narttuja. Soittelimme Juulialle ahkerasti ja kysyimme milloin voimme tulla katsomaan pentuja. Kaksi pentua oli jo varattu, joten halusimme olla seuraavat valitsijat. Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa 5 viikkoisia ja valitsimme ihanimman ja sosiaalisen pennun, jolla oli kuitenkin luonnetta.
Pennut luovutettiin 8 viikkoisina ja pentua lähdettiin hakemaan jo varhain aamulla, koska matkaa oli yli 100 kilometriä. Jännityksellä ajoimme päivän aikana Geewasin pihaan, jossa oli suuri aitaus. Pennut hyppivät aitausta vasten ja vaativat huomiota. Selvittelimme Juulia kanssa paperiasiat ja otimme pennun mukaan. Lähdimme ajamaan kohti kotia.
Matka sujui hyvin, vaikka se oli pitkä. Kotimatkalla pennulle keksittiin sopiva nimi - Niisku. Kotiutuminen ei ollut vaikeaa, ensimmäiset yöt pennun kanssa nukuttiin lattialla, mutta sen jälkeen se on nukkunut isompien koirien vieressä.
Niisku on oikea tehopakkaus ja rasavilli poika. On turha kuvitella, että tämä koira väsähtäisi ensimmäisenä - päin vastoin, se nukahtaa viimeisien joukossa. Niiskun lempipuuhaa on Digin hännässä roikkuminen, muiden koirien hännät se jättää rauhaan. Tämän takia Niisku on saanut muutaman kerran hammasta Digiltä, koska joukon pomo ei hyväksy alamaisen hampaita hännässään.
Niisku vaikuttaa kaikki ruokaiselta, joten kaikki ruoka kelpaa. Myös matokuuri on helppo syöttää pojalle. Niiskun voi motivoida helposti ruualla tai leluilla. Ehkä paremmin ruualla. Nakki ja juusto ovat pojan mieleen, mutta myös raksut käyvät, jos muuta ei ole tarjolla.
Niisku on siis helppo motivoida tottelemaan ja kuuntelemaan, mutta se vaatii siitä myös palkkaa. Jos sitä ei ole koira ei tee liikkeitä kunnolla.
Niiskun ja ohjaajan suhdetta saa vahvistettua siis pienellä palkoilla, joita täytyy antaa varsinkin alussa usein. Jos ohjaaja pettää Niiskun heti alussa ja ei anna palkkaa voi olla, että Niisku ei sen jälkeen tee enää mitään kunnolla. Niiskun itsepäisyyden huomaa tässä suhteessa, joskus kisakentillä. Se pitää muistaa palkita tarpeeksi usein harjoitellessa. Oikeissa kisoissa se tietää, että saa palkan vasta jälkikäteen.
Niiskulle on helppo tehdä kaikki hoitotoimenpiteet. Poika rakastaa harjausta ja pesua. Kynsienleikkauksesta se ei niinkään pidä, mutta antaa kyllä tehdä tämänkin homman kiitettävästi.
Niisku rakastaa ulkoilua ja viettääkin siellä aikaansa mielellään - oli keli sitten mikä hyvänsä. Se tykkää olla myös yksin aitauksessa pihalla, mutta mielummin koira- tai ihmiskaverin kanssa.
Lenkillä Niisku kulkee poukkoillen hihnassa koko ajan. Koira kuitenkin rauhoittuu kävelemään nätisti kunhan saa ensin tehtyä tarpeensa.
Niiskun voi huoletta laskea vapaaksi, jos namipussi on mukana. Niitten avulla se tulee luokse miltein heti. Niisku voi kuitenkin oikutella kiinniottamisessa kokemattoman kanssa, joten jos olet sen kanssa ensimmäistä kertaa lenkillä sitä ei kannata päästää vapaaksi muuta kuin aidatulla alueella.
Toisiin koiriin Niisku suhtautuu hyvin ja tutustuminen on asiallista. Niisku on yleensä se, joka väistää ja alistuu muilta - se ei koskaan halua olla pomo.
Niiskulle on aivan sama minkälainen lenkkeily sää on, kunhan vain päästään ulos. Jopa vesisateessa se kiertää mielellään tunnin lenkin tai vaikka pidemmänkin. Myöskään pakkasta tämä poika ei pelkää vaan juoksee silloin mielellään hangessa. Kesällä Niisku lähtee liiankin hanakasti pitkille lenkeille, mutta silloin se kannattaa viedä rannalle ja antaa sen uida. Siitä poika tykkää ja kuluttaa energiaa.
Niiskun kanssa keskitytään paimennukseen ja tokoon.
